Iisveden historiaa
mukailtu Marjukka Lapin kirjoituksesta
Historiaa 1300-luvulta alkaen
Iisvesi sijaitsee ikivanhan asutusreitin Suontee-Suonenjoki-Iisvesi varrella. Suonenjokea väitetään historiallisen Pähkinäsaaren rauhan (v.1323) rajalinjaksi. Ensimmäisessä rajanvedossa nykyinen Iisveden keskusta siis jäi Ruotsin valtakunnan puolelle.
Iisveden liepeitä pyyhki toinenkin merkittävä vanha raja, savolaisten ja hämäläisten vanha maakuntaraja. Tässä rajanvedossa Iisvesi jäi selvästi savolaisten puolelle, niin kuin koko Suonenjoki. Riidanalainen heimoraja kulki kuitenkin niin läheltä kuin mahdollista : Koskeloveden halki Saunaniemen kärjestä Vaajasalmeen ja sieltä Kuningassaareen.
1600-luvulta eteenpäin
Iisveden vanhin talo on Sormula, joka maksoi veroa valtiolle jo Klemetti-kirjurin aikaan 1540-luvulla ja on mahdollisesti ollut olemassa jo vuosikymmeniä ennen tätä aikaa. Kun isojakoa ryhdyttiin toteuttamaan 1700-luvun lopulta lähtien, kirjattiin Iisvedelle jo useampia taloja : oli kylän eteläosassa Sormula ja sen vieressä Simola. Kinnulanniemessä Vesikiven, Eevalan ja Kinnulan (Tuomaalan) tilat.
Hiljaista maalaiselämää vilkastuttivat 1600-luvulla pohjoisilta vesiltä Iisvedenpäästä Saimaalle kulkeneet tervaveneet, joiden päämääränä olivat Lappeenrannan markkinat. Tervanvienti Sisä-Savosta hiljeni jo 1700-luvulla rajamuutosten takia. Samalla kuitenkin alkoi kehittyä Savon sahateollisuus ja vanhaa väylää pitkin alkoi kulkea Iisveden kautta etelään puuta, ensinnä Sorsakosken sahalle.
Kehitys alkaa
Iisvedenpäähän aloitti ensimmäisenä höyrylaivaliikenteen Sourun rautaruukin siipirataslaiva Lintu. Matkustajaliikenne höyryn voimalla alkoi Iisvedellä v. 1886, jolloin Alli-laiva aloitti liikennöimisen aikataulun mukaan reittiä Iisvesi-Karttula-Niinivesi. Alli sai seuraa 1895, kun H.G.Porthan aloitti liikennöimisen Iisvedeltä Viitasaarelle.
Tällä Portuksi kansan nimeämällä laivalla oli mieleen jääneen kaunis merkkivihellys. Allia ja Porttua seurasivat sitten myöhemmin Nilakka, Pielavesi ja Karttula nimiset alukset muiden muassa. Näiden matkustajia, kauppatavaroita ja postia kuljettaneiden alusten lisäksi Iisvedellä seilasi kymmenittäin puutavaran kuljetukseen käytettyjä höyryhinaaja, proomuja, lotjia ja pienempiä veneitä tungokseen saakka.
Milloin tahansa katsoi järven selälle, aina näkyi hinaajan savu – muistelevat vanhat.
Rautatie
Iisveden kehityksen varsinainen veturi oli kuitenkin rautatie, joka saatiin Iisvedelle Savon radan satamahaarakkeena v. 1889. Herrat Helsingissä näkivät viisaaksi yhdistää Pielaveden ja Keiteleen perukoille saakka ulottuvan vesireitin Iisvedenpäässä rautatiehen.
Rautatieyhteys luonnollisesti vilkastutti vesiliikennettä. Sataman ympärille alkoi muodostua Iisveden kylä ; asukkaiksi saatettiin nyt entisten viiden talonpoikaisperheen, viiden torpan, kahden mäkituvan ja näiden nurkissa asuneiden loisten lisäksi lukea aseman virkakunta. Kylään asettui asumaan luotsi Siiskonen v. 1892. Siiskosen perhe asui ensin Sormulassa, mutta oma talo rakennettiin ilmeisesti v. 1895. Siiskosen talo oli pystyssä vielä 1980-luvulla mutta kun se jäi kaupungin rakentamien rivitalojen pihaan, se purettiin.
Saha- ja puuteollisuutta
Lisävilkkautta kylään tuli sen jälkeen, kun Rautalammin Korholan kartanon omistaja Heikki Peura katsoi hyväksi rakentaa sahan rautatieaseman pohjoispuolelle v. 1895. Rämeiselle rannalle nousi saha ja antoi työtä 1800-luvun viimeisinä vuosina 12 työläiselle ja sahanhoitajalle. Sahan ympärille rakentui vuosisadan vaihteessa myllyn, kaupan, ja työnjohtajien asunnot käsittävä yhdyskunta. Myöhemmin tuli sahan ympärille lisää asuinrakennuksia, kahvila-ravintola ja v. 1908 rullatehdas.
Kun eteläsuomalainen suuryhtiö Kymi Oy oli myös löytänyt kartaltaan Iisveden ja rakensi sahan asemalahden pohjukkaan vuonna 1906, voimmekin kuvitella, miten suuresti elämä oli Iisvedellä muuttunut. Maailmansodan aattona Peuran ja Kymin sahat ja Peuran rullatehdas työllistivät jo parisataa työläistä. Kymi rakensi Suonenjoen rannalle kaksi asuinkasarmia, Peuran työläisten oli etsittävä asuntonsa kylältä. Iisveden nykyiseen keskustaan on rakennettu useita taloja juuri noihin aikoihin (1906-08), jolloin Kymin saha ja rullatehdas rakennettiin. Jotkut näistä taloista ovat edelleen pystyssä, mutta monet ovat hävinneet, viimeisten joukossa uljas Turusen kaksikerroksinen talo kylänraitilta rivitalojen edestä.
Vuonna 1924 rakennettiin Iisveden Metsä Oy:n saha Jauholahden pohjaan. Tämän jälkeen oli työtä Iisveden sahoilla ja rullatehtaalla ympärivuotisena noin 500 työläiselle. Työväen määrä moninkertaistui kesäaikaan, kun puutavaran kuljetuksessa mukana olleet kausityöläiset kansoittivat kylän.
Useilla itäsuomalaisilla puutavarayhtiöillä oli lastauspaikat Kinnulanniemessä. Niemen rannat olivat pelkkää puutavarapinoa. Rataa oli jatkettu v. 1925 Kinnulanniemeen.
Työväenliike
Yksi tuolloin rakennettu talo kannattaa erikseen mainita, nimittäin työväentalo. Ajan aallot tuntuivat Iisvedelläkin ; kesäkuun 1. päivänä v.1906 oli kokoontunut joukko työläisiä Simolanpuron varteen perustamaan työväenyhdistystä. Heti päätettiin ryhtyä oman talon tekoon.
Talkootyönä rakennettiin osin lahjoituksina saaduista tarvikkeista talo, jonka kurkihirren alle yhdistys saattoi muuttaa jo v.1907. Ensimmäinen tilaisuus talossa olivat häät ja tapanina 1907 esitettiin jo Minna Canthin näytelmä ”Kovan onnen lapsia”.
Väkiluku kasvaa
Luokkaristiriidat pysyivät Iisvedellä pinnan alla tammikuussa 1918 syttyneen kansalaissodan aikana. Osa asukkaista lähti rintamalle, kuka punaisten, kuka valkoisten puolelle. Sodan päätyttyä alkoi voimallinen jälleenrakennuskausi ja työvoiman tarve sahoilla oli kova.
Kylä kasvoi ja asuntopula oli huutava. Yksityisten omistamilta mailta ei ollut työläisen helppo saada tontteja, sikäli kuin olisivat pystyneet sellaista palkkatuloillaan lunastamaan. Jo 1910-luvulla työläisten mökkejä oli syntynyt Korhosenmäelle päin ja siitä edelleen kohti Kolikkoinmäkeä ja Vesikiveä.
1920-luvulla syntyivät asumisahtautta helpottamaan Iisveden asemaseudun ulkopuolelle työläisten mökkikylät Venetsia, Kolikkoinmäki ja Käpylä.
Vapaa-aika
Ilmapiiri oli valoisa ja kaikki näytti menevän hyvin. Työtä riitti ja touhua vapaa-aikana. Työväentalo oli kylän kulttuurikeskus, siellä toimi työväenteatteri, harjoittelivat soittokunta, urheiluseura Vesan voimistelijat, siellä oli ravintola, joka oli auki päivälläkin, siellä pidettiin kokoukset ja iltamat, häät ja hautajaiset. Joukolla lähdettiin juhannusretkelle höyrylaivalla tai pienemmällä porukalla veneellä lähisaareen kesää viettämään.
Työväentalon osti kauppias Eskelinen ja siinä toimi sitten mm. elokuvateatteri ja lastentarha. Iisveden nykyinen seurantalo, Kirin talo, rakennettiin samoihin aikoihin kun työväentalo suljettiin. Iisveden Kiri perustettiin 1929 ja sen suojissa hiihteli mm. olympiavoittaja Kalle Jalkanen.
Kuinka kävi työväentalon? Kun oli tullut aika palauttaa 1930 takavarikoitu omaisuus alkuperäisille omistajilleen, syttyi työväentalo 18.1.1946 tammikuisena yönä palamaan. Kun palon syytä ei sen tarkemmin tutkailtu, arvelevat kyläläiset palon syytä vieläkin.
Suhdanteiden vaikutus
Mutta elämä jatkui. Sodasta oli jälleen se hyöty, että maailma piti rakentaa uudelleen. Syttyi Korean sota, sahateollisuuteen tuli Korean suhdanne 1950-luvun alussa ja sahat lauloivat jälleen yötä päivää. Rullatehdas oli jo tosin lopettanut toimintansa kannattamattomana.
Mutta tekniikan kehityksessä tapahtunut muutos alkoi pikku hiljaa vähentää työvoiman tarvetta puunjalostusteollisuudessa. Puutavaran lastaukset Iisvedeltä junaan lähestulkoon loppuivat, kuten väitetään pitkällisen 1950-luvulla tapahtuneen lakon takia. Kymin saha lopetti toimintansa Korean suhdanteiden jälkeen ja sen pitkä Iisveteen pistävä laituri on purettu vuosia sitten – nyt sen paikalla on venesatama ja Rantapaviljonki.
Peuran saha siirtyi suvulta Rauma-Repolalle 1960-luvun lopussa ja on lopettanut toimintansa sekin kauan sitten. Sahoista toimintaa jatkaa vain v. 1924 metsänomistajien perustama Iisveden Metsä Oy:n saha.
Suuria suunnitelmia
Iisvettä varten laati arkkitehti O. Meurman 1930-luvulla taajaväkisen yhdyskunnan kaavan, joka oli mitoitettu noin 30 000 asukasta varten. Kehityksen pyörä ei ole kulkenut näiden suunnitelmien mukaan. Lähestulkoon ainoa toteutunut osa kaavaa on Vesikiventien varteen syntynyt asutus.
Muutoin nykyistä Iisvettä leimaa 1920- ja 1930-luvun henki, täydennettynä viime vuosisadan puolelta periytyvillä muistomerkeillä Ja sirpalemaisina, väliin työntyvillä uudisrakennuksilla, jotka kaikki yhdessä luovat Iisveden villin tunnelman.
Tämä vaikuttava suunnitelma on esillä Suonenjoen kirjaston lukusalissa, kaikkien nähtävänä.
Elämää Iisvedenraitilla 1900-luvulla
Tutustu Iisvedenraitin rakennuksiiin eri vuosikymmeniltä klikkaamalla punaisia ja valkoisia merkkejä kartassa
